Puh

+358 45 783 69377

Sähköposti

info@tekstiilivarjauksenreseptikirja.fi

Avoinna

Ma - Pe: 09.00 - 17.00

Eläinkuidut ja niiden ominaisuudet, hoito sekä eettisyys ja ekologisuus.

Oletko villa- ja silkkitekstiilien ystävä?

Sanon usein, että villa, silkki ja muut eläinkuidut ovat luonnon älykuituja. Ne reagoivat käytössä juuri sopivasti kehosi tarpeisiin. Ne lämmittävät silloin kun on kylmä ja viilentävät silloin kun on kuuma. Käytän kesälläkin eläinkuiduista valmistettuja vaatteita, myös villaa, koska villa eristää myös kuumuutta vastaan. Nämä kuitujen hienot ominaisuudet ovat luonnossa kehittyneet tietenkin eläimen suojaksi. Lämmittämään niitä kylmyyttä, tuulta, sadetta, kosteutta ja auringon paahdetta vastaan. Luonto on viisas.  Me ihmiset olemme oppineet hyödyntämään eläinkuituja tekstiileissä ja siirtäneet niiden hyvät ominaisuudet myös meidän hyödyksi.

Villa:

Eläinkuidut ja niiden ominaisuudet, hoito sekä eettisyys ja ekologisuus

Yleisin ja tunnetuin eläinkuitu on villa. Sen, kuten kaikkien muidenkin eläinkuitujen, raaka-aine on proteiini (valkuaisaine). Villaa saadaan lampaista. Niitä on yli 200 eri rotua, jotka tuottavat erilaisia villalaatuja erilaisten tekstiilien tarpeisiin. Eri lampaista saadaan karkealaatuisia tai hyvinkin pehmeitä kuitulaatuja. Jos villapaitasi kutittaa, on se todennäköisesti valmistettu karkeasta villakuidusta. Villasta saadaan myös erittäin sileitä, ohuita ja keveitä tekstiilejä. Villan raaka-aine proteiini antaa tekstiileille hienoja käyttöominaisuuksia. Niitä ovat

  • hengittävyys
  • kosteudenimukyky. Villa voi imeä itseensä kosteutta 30 % omasta painostaan tuntumatta märältä. Voit itse kokeilla sitä laittamalla paljaat jalat kumisaappaisiin. Jalat kostuvat hetkessä! Kun laitat villasukat jalkaasi ensin, voit käyttää kumisaappaita helposti ja jalkasi pysyvät kuivina!
  • se lämmittää/viilentää tarpeen mukaan. Villa toimii eristeenä kylmyyttä/lämpöä vastaan
  • sähköistymättömyys. Villan sisältämä kosteus pitää kuidun sähköistymättömänä. Ainoastaan kovilla pakkasilla villa voi sähköistyä, koska ilman kosteus on vähäinen
  • miellyttävä tuntu. Villakuitu säätelee kehosi tarpeita ja saa tuntemaan olosi miellyttävältä.

Onko villatekstiilien hoito vaikeaa?

Ei ole! Villa puhdistaa itse itsensä. Villan tärkein hoito onkin tuulettaminen. Villatekstiiliä ei kannata pestä! Muodostuneet tahrat voi poistaa tekstiileistä paikallisesti esimerkiksi Marseille-saippualla ja viileällä vedellä. Muuten villatekstiilejä kannattaa ahkerasti tuulettaa ja harjata käytön jälkeen. Hyvin hoidettuna villavaate pysyy raikkaana ja käyttökelpoisena ilman vesipesua vuosia.

Jos päädyt pesemään villatekstiilejä, pese ne samoin kuin hiuksesi. Hiukset ja villa ovat samaa raaka-ainetta ja käyttäytyvät samoin myös pestäessä. Osaat hyvin hoitaa hiuksiasi arjessa, tee siis samoin villatekstiileille. Ei siis kirjopesuaineita, kuumaa vettä ja kovaa linkousta! Ei myöskään rumpukuivausta.

Voit pestä villatekstiilin käsin, kädenlämpöisellä vedellä villalle tarkoitetulla pesuaineella.  Huuhtomisen jälkeen voit imeyttää kosteuden pyyhkeeseen. Muotoile tekstiili oikeisiin mittoihin ja asettele tasokuivumaan.

Villaa voi höyrysilittää 150° C (kahden pisteen) silityslämpötilalla.

Joko luit tämän: Kiinnostaako sinua tekstiilien tuotanto ja niiden ympäristövaikutukset?

Villa kuidun ekologisuus

Villa on hieno, uusiutuva ja biohajoava materiaali, mutta ei kovin ekologinen. Villatuotannon hiilijalanjälki on luonnonkuiduista suurin ja vesijalanjälki on suurempi kuin pellavan tai hampun tuotannolla. Villan tehotuotannon ympäristövaikutukset kohdistuvat laidunmaiden eroosioon ja maaperän köyhtymiseen, lampaiden loistorjunnassa käytettäviin myrkyllisiin kemikaaleihin sekä rasvaisen villan pesussa muodostuviin jätevesiin.

Villan eettisyys

Kaikkien eläinkuitujen tuotannon kohdalla joudumme kohtaamaan eläinten epäeettistä kohtelua. Tehotuotannossa lampaat eivät ole lemmikkien asemassa, vaan niitä kohdellaan suurena, kasvottomana laumana. Tuhansien lampaiden laumoissa niiden kuolleisuus on melko suuri.

Etenkin suositun merinovillan kohdalla lampaille tehdään kivuliasta mulesign- käsittelyä. Mulesign-toimenpide tarkoittaa ihon poistamista lampaan peräaukon ympäriltä ilman puudutusta. Muodostuneeseen arpikudokseen eivät loiseläinten toukat pääse kiinnittymään ja sillä estetään lampaita menehtymään loiseläinten aiheuttamiin infektioihin.

Monet villantuottajamaat ovat kieltäneet tämän lampaalle tuskallisen ja epäeettisen mulesign-käsittelyn, mutta esimerkiksi Australiassa, jossa tuotetaan suuri osa maailman villasta, käsittely ei ole kiellettyä.

Kannattaa siis olla tarkkana, että suosii omissa tekstiilihankinnoissaan villatuotteita, jossa on merkintä mulesign-free.

Hyvä vaihtoehto on käyttää suomenlampaan villasta valmistettuja tuotteita. Silloin voit olla varma, että tuotteet ovat lähituotantoa ja tuotteen tuotantohistoria on helppo jäljittää.

Silkki

Suositko pukeutumisessasi silkkiä?

Silkkiä saadaan silkkiperhosen toukan itsensä ympärille kehräämästä kotelokopasta. Toukka kehrää kotelokopan erittämällä molemmista suupielistään yhtäjaksoista silkkikuitua. Auki kelattuna kuitu on yli kilometrin mittainen. Luonnossa kotelokopan on tarkoitus suojella toukkaa sen ajan, kun muuttuu toukasta perhoseksi. Silkkikuidun hienot ominaisuudet, hengittävyys, kosteudenimukyky ja eristävyys suojelevat toukkaa tropiikin sateilta, vuorokauden suuriltakin lämpötilan vaihteluilta ja auringon paahteelta. Valmis perhonen ryömii ulos kotelokopasta erittämällä suupielistään entsyymiä, joka tekee reiän kotelokoppaan. Sen jälkeen perhonen on valmis jatkamaan sukua. Tyhjä kotelokoppa on nyt tarpeeton ja kannattaa hyödyntää tekstiilien valmistukseen.

Teollisesti viljellyssä silkissä perhosen ei anneta kuoriutua, koska tavoitteena on saada pitkää, kiiltävää yhtäjaksoista silkkikuitua tekstiilien valmistusta varten. Silkkiperhosen toukat tapetaan kotelokopan sisään kuumalla ilmalla tai höyryllä. Sen jälkeen kotelokoppa kelataan auki ja saadaan ohutta, yhtämittaista silkkikuitua.

Nykykuluttajat ovat alkaneet vaatia tekstiileihin silkkilaatuja, joissa perhonen on saanut kuoriutua ensin kotelokopasta. Näistä valmistetut tekstiilit ovat ominaisuuksiltaan silkkiä, mutta niistä valmistettujen tekstiilien ulkonäkö ei ole kiiltävää, ohutta ja kevyttä. Kuoriutuneista kotelokopista saadaan lyhyttä silkkikuitua, josta voidaan valmistaa villalankaa muistuttavaa lankaa.

Onko silkkituotteen hoito vaikeaa?

Myös silkki puhdistaa pitkälle itse itsensä. Silkin tärkeä hoito onkin tuulettaminen. Silkki ei likaannu helposti, joten tekstiiliä ei kannata pestä turhaan! Kuitenkin hiki, deodorantit ja hajuvedet aiheuttavat kuituun imeytyessään värimuutoksia ja vahingoittavat kuidun kestävyyttä. Silkkivaate vaatii siis enemmän vesipesua kuin villa.

Voit pestä silkkitekstiilin käsin, kädenlämpöisellä vedellä silkille ja villalle tarkoitetulla pesuaineella.  Huuhtomisen jälkeen voit imeyttää kosteuden pyyhkeeseen. Tekstiili kannattaa muotoilla oikeisiin mittoihin ja asetella tasokuivumaan. Ohuet silkkitekstiilit voi silittää kuivaksi heti, kun olet imeyttänyt kosteuden pyyhkeeseen.

Silkkiä voi silittää 150° C (kahden pisteen) silityslämpötilalla.

Silkin ekologisuus

Silkkikuitu on uusiutuva ja biohajoava kuitu. Silkin tuotannon ympäristövaikutukset kohdistuvat mulperipuiden hoitoon ja lannoitukseen sekä vedenkulutukseen, mutta sen ympäristötaakka on vaikkapa puuvillaan verrattuna pieni. Silkkiä voidaan pitää melko ekologisena kuituna, koska se on oikein hoidettuna kestävä kuitu, jolla on pitkä elinkaari.

Silkin eettisyys

Silkkiperhosen toukan tappaminen kotelokopan sisään on joidenkin kuluttajien mielestä epäeettistä. Silloin vaihtoehdoksi nousee edellä mainitsemani silkin tuotantotapa, jossa perhosen on annettu kuoriutua kotelokopasta ennen langan valmistusta. Viljellyn silkin lisäksi sitä saadaan myös luonnosta villisilkkiperhosten tyhjistä kotelokopista.  Villisilkkiä tuotetaan erilaisissa perhoslehdoissa, joista kotelokopat kerätään perhosten kuoriuduttua. Villisilkkiperhosen kehräämä silkki on eettinen vaihtoehto.

Mitä muita tekstiileissä käytettäviä eläinkuituja on olemassa?

Olen edellä kirjoittanut yleisimmistä tekstiileissä käytettävistä eläinkuiduista villasta ja silkistä. Näiden lisäksi tekstiilejä valmistetaan ns. ylellisyyskuiduista, joista valmistetaan nimensä mukaisesti hienoja, ylellisiä ja hintavia tekstiilejä. Näitä hienoja eläinkarvoja ovat alpakka, laama, kameli, kashmir, vikunja, guanako, angora, mohair ja jakki.

Kiinnostuitko tekstiilikuiduista ja niiden ominaisuuksista?

Seuraavassa sinulle suunnatussa blogissa käsittelen tekstiilien kiertotaloutta ja uutuuskuituja.

Kiitos kun seuraat mukana!

Terkuin Sirpa

Haluatko tilata viikkokirjeeni?

Viikkokirjeessäni käsittelen aiheita:

  • Erilaiset tekstiilimateriaalit ja niiden ominaisuudet
  • Erilaisten tekstiilimateriaalien värjäys
  • Erilaisten tekstiilien hoito-ohjeet, oikean hoidon vaikutus tekstiilien elinkaareen
  • Tekstiilien kierrätys ja elinkaaren pidentäminen
  • Ja tietenkin vastaan tekstiileihin ja niiden värjäykseen heränneisiin kysymyksiin!

Liity viikkokirjeeni tilaajaksi klikkaamalla tästä.

Suositellut julkaisut

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *